sunnuntai 10. syyskuuta 2017

sunnuntai

vihaan sunnuntaita
tänään musta tuntuu kyllä että vihaan kaikkea ja kaikkia, mikään ei mee niinku mä ajattelin ja mikään ei edes tunnu miltään
vihaan tuota tiskivuorta keittiössä mutta en jaksa tehdä sen eteen yhtään mitään
vihaan myös katsoa itseäni peilistä tänään, näytän niin uupuneelta tummine silmänalusine ja sotkuisine, likaisine hiuksineni jotka on olleet samalla nutturalla nyt kolme päivää putkeen

oon ollut viikon saikulla koska syksy teki tulonsa ja toi mukanaan mulle vitunmoisen flunssan jonka vuoksi olin petipotilaana monta päivää, ne päivät oli kamalia ja pitkävetisiä
nukuin päivät - valvoin yöt
vietin monta tuntia yöllä aikaa miettien että mikä vittu mussa on vikana - en löytänyt vastauksia asiaan mutta mulla oli vaan entistä kurjempi olo ja pää oli enemmän sekaisin ajatuksista kuin koskaan ennen

oon jutellu jo kuukauden päivät yhdelle ihmiselle tumblrissa joka jollakin ihan eri tasolla tajuaa mua ja mun ongelmia joista en oikeestaan koskaan puhu kenellekkään
se ihminen on hiton kiehtova ja jopa jotenkin mystinen mutta musta tuntuu joskus että kuolen pienen palasen verran sisältä kun saatan odottaa kolmekin päivää sitä mitä se vastaa mulle takaisin mutta aina se vastaus saa mut huokasemaan helpotuksesta, olon hyväksi ja hymyilemäänkin - se on hämmentävää

hämmentävää on myös se että tässä kirjoittaessani katson ulos ikkunasta ja näen miten naapurin mies kantaa ruusukimppua vaimolleen ja mä vain mietin että koska joku toisi mullekkin ruusuja ja osottaisi jollakin tavalla pitävänsä musta
pitääkö musta ees koskaan kukaan sillä tavalla että saisin tuntea mun oloni hyväks vai onko tää vaan tätä samaa paskaa päivästä toiseen?

oon niin turta tänään etten jaksaisi elää

sunnuntai

vihaan sunnuntaita tänään musta tuntuu kyllä että vihaan kaikkea ja kaikkia, mikään ei mee niinku mä ajattelin ja mikään ei edes tunnu milt...